No se on moro taas! Round hill, Tekapo Reissussa on siirrytty tukevasti lätkäkauden jälkeiseen aikaan, kuten somepäivityksistä on sattanut huomata. Viime aikoina on tullut vietettyä enemmän aikaa laskettelukeskuksissa kuin kaukaloissa, mutta ihan tyystin ilman lätkäkiekkoa ei suinkaan ole tarvinnut olla! Kahden viime viikon kohokohtana ovat olleet kohtaamiset tuntemattomien ihmisten kanssa, uusien ystävien tekeminen sekä tämän viikonlopun reissu. Auringonnousu, Lake Tekapo. Ohausta matka jatkui Tekapoon, keskelle Eteläsaarta. Paikka on tunnettu kauniista järvestään sekä tähtitaivaasta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Vietin Tekapossa kolme päivää patikoiden, ajellen ympäriinsä sekä lasketellen. Illat ihastelin tähtitaivasta ja aamut auringonnousua, kun kylmän auton takapenkiltä sain keräiltyä itseni. Päädyin myös istumaan iltaa australialaisen perheen kanssa, joka halusi väkisin tarjota minulle illallisen ja useamman kokiksen. Mikäs siinä, pitäähän tämm
Heipä hei! Lätkäkausi Uudessa-Seelannissa tuli päätökseen heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Loppusijoituksemme sarjassa oli toiseksi viimeinen, mutta pienessä sarjassa se tarkoittaa, että olimme neljän parhaan joukossa. Posin kautta! Guys are good guys! Kuva: Michael Trillo @michaeltrillonz Viimeisenä peliviikonloppuna kohtasimme sarjakakkosen, Aucklandin Botany Swarmin. Olimme jälleen menettäneet pelaajia edellisviikonlopusta ja oma kenttäpelaajadebyyttini oli lähempänä kuin koskaan. Lähellä oli myös sarjan vanhimman pelaajan tittelin siirtyminen uuteen osoitteeseen, kun valmentajamme harkitsi vakavasti pelaavansa viimeisissä peleissä. Joukkueen keski-ikä saatiin kuitenkin pidettyä alle kahdenkymmenen, kun saimme rookiejunnuja peleille. Pojat ottivat paikkansa kokoonpanossa ja pelasivat rohkeampaa peliä kuin useat paikkansa jo vakiinnuttaneet konkarit. Ensimmäisessä matsissa olimmekin vielä puolenvälin tienoille 2-1 johdossa, mutta kokeneempi vierasjoukkue onnistui