Heipä moi!
Tämän viikon tarinatuokiossa kerrataan vapaan viikonlopun reissua sekä kohtalokasta pelimatkaa Christchurchiin. Kerrottavaa riittää kiitettävään malliin, joten eiköhän mennä!
Meillä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten suunnittelimme siihen pientä reissunpoikasta. Kyselimme joukkuekavereita matkaseuraksi, mutta samalle viikolle sattunut Re-O -week hillitsi opiskelijoiden haluja poistua kaupungista. Kyseessä on opiskelijoiden bileviikko, jonka ideana on järjestää toinen O-week (orientaatioviikko), joka on niin päheä bileviikko lukuvuoden alussa, että tottahan semmoinen pitää järjestää uudestaan! Useamman päivän mittainen märkä verotti myös osallistujia treeneistä. Huippukohtana (tai pohjakosketuksena) oli torstain harjoitukset, kun hallille saapui sen verran vähän pelaajia, että valmentaja päätti harjoitusten olevan vapaaehtoiset. Näin ollen puolet paikalle saapuneista lähti hallilta juhlimaan. Vedimme sitten reenit kuudella pelaajalla, minkä jälkeen lähtivät loputkin pyörähtämään kylillä.
Laajemman kiinnostuksen vuoksi laatu korvasi määrän ja lähdimme Miskan kanssa reissuun kahdestaan. Ajoimme perjantaina Queenstowniin, jossa kävimme katsomassa paikkoja ja Stampeden pelin Red Devilsiä vastaan, koska eihän sitä nyt kokonaan voi viikonloppua viettää ilman lätkää. Lauantai-aamuna aloitimme 4 tunnin ajomatkan kohti Milford Soundia, joka on suosittu nähtävyys länsirannikolla. Muiden rikkaiden aasialaisturistien tapaan hyppäsimme parin tunnin mittaiselle risteilylle, joka teki pienen lenkin vuonoa pitkin. Sijaintinsa takia kyseisellä vuonolla sataa vettä 2/3 vuodesta, mutta onneksi meille sattui hyvä päivä. Vettä tuli nimittäin ylhäältä, sivuilta ja toisinaan alhaalta päin, eikä tuuli ihan heittänyt laidan yli. Upea paikka oli silti ja 5/5 kokemus!
Queenstownista suuntasimme kohti Wanakaa, jonka suosituin nähtävyys ja instagrammatuin kohde on puu. Kävimme ajelulla vuoristojärvimaisemissa ja maanantai-aamuna kukonlaulun aikaan suuntasimme Roys Peakille. Siellä meitä odotti 16 km mittainen kävelyreitti, joka kohoaa lähes mailin merenpinnan yläpuolelle. Suomalaisen paikallisoppaamme suositusten mukaisesti lähdimme kiipeämään aikaisin, jotta näkisimme auringon nousevan vuorilta. mikä oli ehdottomasti näkemisen arvoista. Vuoren huippu kohosi lumirajan yläpuolelle ja näkymät olivat huikeat.
Wanakasta suuntasimmekin takaisin D-kylään ja lätkän pariin. Loppukauden kaava oli selkeä: tarvitsimme voitot kaikista jäljellä olevista peleistä ja Admiralsin tulisi hävitä Stampedelle kaksi ottelua, jotta pääsisimme playoffeihin. Suuntasimmekin siis Christchurchiiin, jossa vastassa oli Red Devils, joka oli hävinnyt avausviikonlopun jälkeen kaikki ottelunsa. Lähdimmekin peliin Riemusta tuttuun tapaan takki auki ja naureskellen.
Noh, vetäisimme maton omien jalkojemme alta ja hävisimme sarjan viimeisenä olevalle joukkueelle tyylipuhtaasti 5-1 heti lauantain kohtaamisessa. Lisäksi menetimme kolme pelaajaa: yksi sai loppukauden pelikieltoa keihästämisestä, toinen kärsi aivotärähdyksen ja kolmas tuli kipeäksi. Sunnuntain pelin lähtökohdat eivät siis näyttäneet kovin hyvältä ja puolivälissä olimmekin jo 4-1 häviöllä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Joukkueemme ei luovuttanut ja saimme kavennettua pelin 4-2:en ennen toisen erän loppua. Täsmähankintamme Miska napautti kauhealla siniviivalaserilla kiekon pönttöön kolmannessa erässä syötettyään kaksi ensimmäistä maalia uskomattomilla oivalluksillaan. Viimeisen minuutin alkaessa olimme yhä maalin tappiolla, mutta vastustaja hölmöili pahemman kerran. Heille oli tulossa jäähy ja peli oli vihelletty poikki, kun toisella heidän pelaajistaan meni vati nurin ja hän meni tönimään meidän pelaajaamme sopimattomasti. Näin saimmekin 2 pelaajan ylivoiman ja otimme maalimolarin pois, eikä aikaakaan, kun peli oli tasan ja meillä yhä ylivoima. Kanadalaisvahvistuksemme onnistui vielä lyömään kiekon verkon perukoille 16 sekuntia ennen pelin loppua hiljentäen täyteen ahdetun hallin. Voitto teki joukkueelle hyvää, sillä olimme hävinneet viimeiset 7 ottelua putkeen. Viikonlopun maalikooste löytyy tästä.
Viimeiselle peliviikolle lähtökohdat ovat mielenkiintoiset, sillä lopulliset runkosarjasijoitukset ovat jo varmistuneet kaikkien joukkueiden osalta. Ensi viikonlopulta meiltä on poissa yksi pelaaja pelikiellon takia, toinen aivotärähdyksen johdosta ja australialaisvahvistuksemme päätti lähteä keskiviikkona kotiin, koska playoff-paikka menetettiin. Saapa nähdä, joutuuko sitä itse vetämään kenttäpelaajan varusteet niskaan!
Kiitos jälleen lukijoille, palataan asiaan! Lisää kuvia reissusta Instagramin puolella: @htiki.
Tämän viikon tarinatuokiossa kerrataan vapaan viikonlopun reissua sekä kohtalokasta pelimatkaa Christchurchiin. Kerrottavaa riittää kiitettävään malliin, joten eiköhän mennä!
 |
| Moke Lake |
Meillä oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten suunnittelimme siihen pientä reissunpoikasta. Kyselimme joukkuekavereita matkaseuraksi, mutta samalle viikolle sattunut Re-O -week hillitsi opiskelijoiden haluja poistua kaupungista. Kyseessä on opiskelijoiden bileviikko, jonka ideana on järjestää toinen O-week (orientaatioviikko), joka on niin päheä bileviikko lukuvuoden alussa, että tottahan semmoinen pitää järjestää uudestaan! Useamman päivän mittainen märkä verotti myös osallistujia treeneistä. Huippukohtana (tai pohjakosketuksena) oli torstain harjoitukset, kun hallille saapui sen verran vähän pelaajia, että valmentaja päätti harjoitusten olevan vapaaehtoiset. Näin ollen puolet paikalle saapuneista lähti hallilta juhlimaan. Vedimme sitten reenit kuudella pelaajalla, minkä jälkeen lähtivät loputkin pyörähtämään kylillä.
Laajemman kiinnostuksen vuoksi laatu korvasi määrän ja lähdimme Miskan kanssa reissuun kahdestaan. Ajoimme perjantaina Queenstowniin, jossa kävimme katsomassa paikkoja ja Stampeden pelin Red Devilsiä vastaan, koska eihän sitä nyt kokonaan voi viikonloppua viettää ilman lätkää. Lauantai-aamuna aloitimme 4 tunnin ajomatkan kohti Milford Soundia, joka on suosittu nähtävyys länsirannikolla. Muiden rikkaiden aasialaisturistien tapaan hyppäsimme parin tunnin mittaiselle risteilylle, joka teki pienen lenkin vuonoa pitkin. Sijaintinsa takia kyseisellä vuonolla sataa vettä 2/3 vuodesta, mutta onneksi meille sattui hyvä päivä. Vettä tuli nimittäin ylhäältä, sivuilta ja toisinaan alhaalta päin, eikä tuuli ihan heittänyt laidan yli. Upea paikka oli silti ja 5/5 kokemus!
 |
| Vesiputous, Milford Sound |
Queenstownista suuntasimme kohti Wanakaa, jonka suosituin nähtävyys ja instagrammatuin kohde on puu. Kävimme ajelulla vuoristojärvimaisemissa ja maanantai-aamuna kukonlaulun aikaan suuntasimme Roys Peakille. Siellä meitä odotti 16 km mittainen kävelyreitti, joka kohoaa lähes mailin merenpinnan yläpuolelle. Suomalaisen paikallisoppaamme suositusten mukaisesti lähdimme kiipeämään aikaisin, jotta näkisimme auringon nousevan vuorilta. mikä oli ehdottomasti näkemisen arvoista. Vuoren huippu kohosi lumirajan yläpuolelle ja näkymät olivat huikeat.
 |
| Roys Peak |
Wanakasta suuntasimmekin takaisin D-kylään ja lätkän pariin. Loppukauden kaava oli selkeä: tarvitsimme voitot kaikista jäljellä olevista peleistä ja Admiralsin tulisi hävitä Stampedelle kaksi ottelua, jotta pääsisimme playoffeihin. Suuntasimmekin siis Christchurchiiin, jossa vastassa oli Red Devils, joka oli hävinnyt avausviikonlopun jälkeen kaikki ottelunsa. Lähdimmekin peliin Riemusta tuttuun tapaan takki auki ja naureskellen.
 |
| Christchurch on viime vuosikymmenen aikana kokenut kovia maanjärjistysten ja joukkoammuskelun muodossa. 2011 sattuneen järistyksen johdosta kaupunki on yhä isoilta osin työmaata, kuten tämä romahtanut kirkkokin. |
Noh, vetäisimme maton omien jalkojemme alta ja hävisimme sarjan viimeisenä olevalle joukkueelle tyylipuhtaasti 5-1 heti lauantain kohtaamisessa. Lisäksi menetimme kolme pelaajaa: yksi sai loppukauden pelikieltoa keihästämisestä, toinen kärsi aivotärähdyksen ja kolmas tuli kipeäksi. Sunnuntain pelin lähtökohdat eivät siis näyttäneet kovin hyvältä ja puolivälissä olimmekin jo 4-1 häviöllä. Mutta kuinkas sitten kävikään! Joukkueemme ei luovuttanut ja saimme kavennettua pelin 4-2:en ennen toisen erän loppua. Täsmähankintamme Miska napautti kauhealla siniviivalaserilla kiekon pönttöön kolmannessa erässä syötettyään kaksi ensimmäistä maalia uskomattomilla oivalluksillaan. Viimeisen minuutin alkaessa olimme yhä maalin tappiolla, mutta vastustaja hölmöili pahemman kerran. Heille oli tulossa jäähy ja peli oli vihelletty poikki, kun toisella heidän pelaajistaan meni vati nurin ja hän meni tönimään meidän pelaajaamme sopimattomasti. Näin saimmekin 2 pelaajan ylivoiman ja otimme maalimolarin pois, eikä aikaakaan, kun peli oli tasan ja meillä yhä ylivoima. Kanadalaisvahvistuksemme onnistui vielä lyömään kiekon verkon perukoille 16 sekuntia ennen pelin loppua hiljentäen täyteen ahdetun hallin. Voitto teki joukkueelle hyvää, sillä olimme hävinneet viimeiset 7 ottelua putkeen. Viikonlopun maalikooste löytyy tästä.
 |
| Auringonnousu, Wanaka |
Viimeiselle peliviikolle lähtökohdat ovat mielenkiintoiset, sillä lopulliset runkosarjasijoitukset ovat jo varmistuneet kaikkien joukkueiden osalta. Ensi viikonlopulta meiltä on poissa yksi pelaaja pelikiellon takia, toinen aivotärähdyksen johdosta ja australialaisvahvistuksemme päätti lähteä keskiviikkona kotiin, koska playoff-paikka menetettiin. Saapa nähdä, joutuuko sitä itse vetämään kenttäpelaajan varusteet niskaan!
Kiitos jälleen lukijoille, palataan asiaan! Lisää kuvia reissusta Instagramin puolella: @htiki.
Kommentit
Lähetä kommentti