Wellington & Red Devils

Heippa!

How to be human, Museum of New Zealand.
Tussiseinä, johon vierailijat pääsivät taiteilemaan itse.

Viime julkaisun jälkeen on tapahtunut vaikka mitä ja kirjoittaminen meinannut päästä jäämään, muttei suinkaan unohtumaan! Queenstownin reissun jälkeen oli vapaa viikonloppu, joten suuntasimme kolmen kanukkivahvistuksemme kanssa kulttuuri- ja opintomatkalle maan pääkaupunkiin eli Wellingtoniin. Kaupunki oli tosi siisti ja nousi omiin suosikkipaikkoihini. Olen jonkin verran nähnyt maailmaa Tallinnan ja Tukholman ulkopuoleltakin, mutta kovin usein ei tule vastaan sellaisia paikkoja, joissa voisi kuvitella asuvansa. Wellington oli minulle sellainen: sopivan kokoinen, hienoja maisemia ja eläväinen sekä puhdas kaupunki. Jos siellä olisi joukkue tässä sarjassa, haluaisin pelata siellä. Kaupungissa on pieni jäähalli, jonka kaukalo ei täytä sääntöjenmukaisia mittoja. Paikallinen pieni ja innokas kiekkoyhteisö yrittää talkoilla suurempaa kaukaloa ja saada kuudennen joukkueen sarjaan, joten ehkä jonakin päivänä...

Viimeisenä päivänämme Wellingtonissa kanukkipakkimme, joka toimi myös varakapteenina, kertoi, että he olivat toisen kanadalaisen kanssa päättäneet jättää joukkueen ja lähteä kuukaudeksi Aasiaan reissaamaan ja palata sitten Kanadaan. Kolmas heistä jäisi kauden loppuun asti. Syitä oli useita ja osa niistä oli henkilökohtaisia, joten en niitä avaa tähän sen enempää. Toivon molemmille onnea ja menestystä jatkoon. Olisi ollut hauska pelata koko kausi yhdessä, mutta joskus on parempi jatkaa omia teitään.

Wellington, Mount Victoria lookout

Wellingtonista paluun jälkeen sain korvanappiini tiedon, että paikallinen sanomalehti Otago Daily Times haluaa tehdä minusta jutun keskiviikon lehteen. Tiistaina kävinkin lounastunnilla laittamassa letin minttiin ja suuntasin hallille haastatteluun, jonka voi lukea täältä. Sieltä takaisin työmaalle päästyäni minut laitettiin tekemään roskalavalle lisää tilaa, mikä toi melkoisen kontrastin päivään: yhtenä hetkenä olet kaupungin kiinnostavin pelaaja ja seuraavana etsit pölyiseltä lavalta polttopuuta. Hassua on elämä!

Wellington, Cable Car

Kahden importin lähtö oli iso shokki joukkueelle. Joukkueenjohto alkoi laskemaan pennosia ja arvioimaan, pystytäänkö vielä hankkimaan korvaajia tilalle, ja laitoin itsekin verkkoja vesille Suomen päässä. Valintaprosessi on parhaillaan käynnissä, joten katsotaan, josko ensi jaksossa olisi tiedotettavaa uusista pelureista... Itse pyrin näkemään tilanteemme mahdollisuutena joukkueen omille junnuille, jotka löysivätkin uuden vaihteen pelistään. Viikonloppuna kohtasimme Canterbury Red Devilsin, jota vastaan pelasimme harjoitusottelut ennen runkosarjan alkua. PunaPirujen kausi on ollut haastava, ja he tulivat meitä vastaan viiden ottelun tappioputkessa voitettuaan ainoastaan kauden avausottelunsa. Edellisen pelinsä he hävisivät Stampedelle 0-8 kotonaan, joten odotimme nälkäistä ja näytönhaluista joukkuetta. Noh, peli päättyikin meidän voittoon lukemin 8-1, joten se niistä odotuksista. Ottelun kohokohta oli suomalais-suomalais-irlantilais-brittiläinen faniryhmä, joille sain hommattua liput peliin. Lisäksi oli hyvä huomata, että uusia ratkaisijoita nousi esiin edellisten siirryttyä elämässä eteenpäin.

Lauantain ottelu alkoi samalla tavalla, miten perjantainen päättyi. Dominoimme ekan erän ja johdimme 2-0. Sen jälkeen ottelu tasottui ja onnekkaan kenttämestarin erikoisesta seuranneen läpiajon jälkeen PunaisetPenteleet sai pelin kavennettua. Kolmoserässä heidän onnistui lyödä peli tasoihin, mutta 3 min ennen loppua iskimme voittomaalin ja saimme pidettyä johtoaseman loppuun asti. Näin tärkeät kuusi pistettä jäi #greenmachine'n kotiluolaan! Itse pelasin perjantaina ja koska peli oli niin selvä, lauantaina maalinsuulla nähtiin kakkosmokkemme Jon. Sovimme tämän valmentajan kanssa etukäteen, sillä pelaajat (importeja lukuunottamatta) maksavat kausimaksuja pelaamisesta, joten on reilua, että hekin saavat peliaikaa.

Jääkiekon ulkopuolelta

Olen omien torjuntahommien lisäksi toiminut maalivahtivalmentajana muille joukkueemme mokkemolareille ja pyrkinyt auttamaan heitä jäällä. Lisäksi sovimme, että käymme tekemässä ennen jäätreenejä oheisharjoituksia, jotka ovat toki vapaaehtoisia ja niihin saa osallistua, jos haluaa kehittyä ja mennä eteenpäin. Toistaiseksi neljästä veskaristamme vain Jon on osallistunut niihin, mutta olemme vetäneet hyviä treenejä kahdestaan.

Wellington, Waterfront

Töissä olen viimeiset 4 viikkoa tehnyt aikalailla samaa hommaa, kun minut nimitettiin waste manageriksi (keksin tittelin ja nimitin itse itseni). Muut purkavat vanhoja hotellihuoneita ja tuovat yhteen huoneeseen purkujätteet, jotka minä sitten apuhessuna pilkon tarpeeksi pieneksi, jotta ne mahtuvat liukumaan sihtiä pitkin lavalle. Lisäksi käyn säännöllisin väliajoin roskalavalla tekemässä tilaa, jotta jätettä mahtuu lisää. Kaikki tämä minimipalkalla (vähän yli 10€/tunti), mutta onneksi tämä on vain väliaikainen duuni! Lisäksi työnantaja on tosi joustava ja saan vapaapäiviä helposti, joten liikaa ei voi valitella, ainakaan julkisesti.

Sellaista tällä kertaa! Kiitos lukijoille palautteesta ja lukemisesta. Reissua voi seurata myös Instagramissa, @htiki. Kysymyksiä otetaan myös vastaan!

Havainnointikuva työhommista sekä todiste siitä, että täällä
tehdään muutakin kuin reissataan ja pelataan.